Terveiset Kuwaitista! Lähi-idässä asuvan pitäisi tietää, ettei paikkoihin niin vaan kävellä. Turistivaihde iski kuitenkin uudessa kaupungissa päälle ja optimistisesti yritin kävellä hotellilta Kuwait Towerereille. Taksiajeluksi se pian meni, kun iso tie blokkaasi joka suunnalta etenemisen. Tornien luota, rantakatu Cornichelta löytyi mukavasti käveltävää. Yli 10 kilometrin pituinen katu reunustaa keskustaa ja tasaisin väliajoin vastaan tuli ravintoloita ja kahviloita, joissa ihmiset polttelivat rauhakseen vesipiippua.
Istahdin yhteen teelle, ja vasta pois lähtiessä huomasin istuneeni tuurilla naisten puolelle. Kahvilan eri päissä oli naisten ja miesten alueet, mitä en ole Dohassa tavannut. Kahvilan terassi oli pressujen suojissa, sillä täällä Saudien ja Irakin kainalossa ilma oli selkeästi kylmempi kun Qatarissa ja öisin lämpötila laskee näin alle 10 asteen.
Liekö sää vai mikä, mutta tuulisena talvipäivänä olin pitkät pätkät rantakatu Cornichen ainoa kävelijä. Kaupungin maamerkin, Kuwait Towerin molemmin puolin ranta oli mutaisen ja kivikkoisen näköinen eikä uiminen monin paikoin ollut sallittua saati houkuttavaa. Ilmeisesti uimarannat ovat kaupungin itälaidalla, jossa on lukuisia isoja rantahotelleja.
Oluen ja viinin ystäville Kuwait tarjoaa suuren pettymyksen, sillä maan alkoholilainsäädäntö on maailman tiukimpia, eikä alkoholia tarjoilla edes hotelleissa. Erehdyin kysymään hotellin ravintolassa asiasta, ja sain lähes kuiskaten vastauksen, että alkoholi on ”strictly prohibited”.
Millainen kuva kaupungista jäi pikakäynnin perusteella? Osa niukasta ajastani meni sisällä toimistossa istuessa (syy reissuun) muttei käynti hassumpi ollut. Iltapäivästä ehdin vielä piipahtamaan kaupungin päämarkkinoille souqiin. Siellä suunnalla vaikutti olevan muutakin mielenkiintoista katseltavaa. Ilokseni huomasin, että Kuwaitissa on toimiva bussiverkko eli liikkuminen julkisilla olisi myös mahdollista.
Monin tavoin Kuwait City muistuttaa Dohaa ja montaa muuta Persianlahden suurkaupunkia. Uudenkiiltävään Dohaan verrattuna Kuwait City oli jossain määrin vaatimattomampi, rosoisempi ja paikoin likaisempi. Jos mahdollista, turisteja oli vielä Dohaa vähemmän. Silti olo oli mutkaton eikä naisena ei joudu ollenkaan ajattelemaan missä kulkee ja mitä tekee.
Kaupungin kehitykseen on varmasti vaikuttanut vuonna 1990 Irakia vastaan käyty sota, jossa maan infrastruktuuri kärsi pahasti. Silti Kuwait paljastui lopulta yllättävän käveltäväksi kaupungiksi (Lähi-idän standardein, mihin kuuluu huonoja jalkakäytäviä, liikenneympyröiden läpi juoksemista ja teiden ylittämistä vähän sieltä ja täältä.)
Allekirjoitan opaskirjojen vinkit: Hyvällä ilmalla Cornichella on varmasti mukava viettää aikaa ja monipuolinen Souq eri suuntiin lähtevine käytävineen oli mielenkiintoinen. Opaskirjat kehuvat lisäksi museoita, joihin en ehtinyt tutustua. Kuwaitia ei voi hyvällä tahdollakaan kutsua turistin ykköskohteeksi, mutta miksei tännekin voisi tehdä joskus reissun – nyt kun se viisumin saantikin on opeteltu 😄
Qatarin auringon alla 
Yksi kommentti artikkeliin ”Vuorokausi Kuwaitissa”