Kategoria(t): Kulttuuri, Yhteiskunta ja politiikka

Viisi vuotta vankeutta eli kulttuurisensitiivinen tositarina tapahtumajärjestäjältä

Iltakymmeneltä puhelin soi, pomo soittaa.  Väittelytilaisuus, jota olet ollut mukana järjestämässä joudutaan huomenna perumaan, hän kertoo. Opiskelijoiden väittely-yhdistyksen organisoiman tilaisuuden suhteen on ongelmia. Tilaisuuden aihe on tiedetty jo alkujaan hyvin rohkeaksi mutta viimeistään mainostukseen tehty juliste on ollut liikaa ja lähtenyt elämään omaa elämäänsä sosiaalisessa mediassa. Arabiankielisissä twiiteissä on suututtu todenteolla ja joissain uhataan nyt oppilaitoksemme johtajaa ja järjestäjiä jopa kuolemalla. Twiitit ja oheispuhe ovat ulottuneet emiirin kansliaan saakka ja dekaanin puhelin soi. Maineriskin lisäksi ollaan huolissaan vihapuheesta. Huomiselle lisää vartijoita palkattu. Ai niin, ja aihe, jumalan olemassaolon tai olemuksen kyseenalaistaminen, on lainvastaista ja kyseenalaistaja tai tilaisuuden järjestäjä voi saada viisi vuotta vankeutta. Hyvää yötä!

Mistä tässä on kyse? Työpaikkani, rapakon takaa tuleva arvostettu korkeakoulu nauttii muiden ulkomaisten huippuyliopistojen kanssa selkeästä erityisasemasta Qatarissa. Kurssien ja tilaisuuksien aiheet ovat erittäin liberaaleja ja sananvapaus toteutuu todellisesti. Kunnes siitä syntyy turvallisuusriski ja muistamme missä kulttuurissa asumme.

Opiskelijavetoisesti järjestettävän debattisarjan aiheet ovat olleet kaikki ravisuttavia: vapaiden vaalien järjestäminen (maassa jossa niitä ei ole), Al Jazeeran lakkauttaminen tai sensuurin oikeuttaminen.  Tässä tapauksessa aiheena oli: ”Mielestämme kaikkien merkittävien uskontojen tulisi esittää jumala naisena.” Mainosjulisteessa esitettiin perinteinen Sixtuksen kappelin Aatamin luominen naisten kautta: pilvien päällä makaa lähes alaston naisten muiden lähes alastomien naisten kera. Maassa, jossa paikalliset pukeutuvat abayaan ja muutkin melko peittävästi ja alastomuus on täysi tabu. Härreguud!

Entä se uskonto sitten? Uskonnolla on erittäin merkittävä asema ja monet lait juontuvat suoraan islamista. Muita uskontoja harjoitetaan mutta ns. taustalla, eikä maassa ole kuin yksi virallinen rakennus ”muiden uskontojen” kokoontumiseen. Vielä lisäksi paiskattiin heikosti muotoiltu otsikko, joka saattoi ulkopuolisille antaa kuvan, että koko oppilaitos (eikä debattia hakeva opiskelijayhdistys) on otsikon takana, ja soppa oli valmis.

Aamulla alastomat naiset olivat poissa seiniltä ja Twitter tiukassa seurannassa. Tappouhkauksien takia käytävillä näkyi muutama vartija lisää.  Virallisen tiedotteen mukaan tilaisuus oli sääntöjen vastaisesti valmisteltu ja siksi peruttu. Tiedän, että opiskelijoiden turvallisuus oli ykkössyy. Samalla keskustelu jatkui kiivaana. Mikä oli sensuurin rooli? Loukattiinko tässä todella sitä kaikkein pyhintä, itse kaikkivaltiasta tavalla, joka on anteeksiantamaton?

Minä tapahtumajärjestänä olen edelleen maassa enkä toivottavasti joudu vankilaankaan. Pöly laskeutuu varmasti pian. Silti ajatukset liikkuvat samoissa kysymyksissä kun muillakin näiden seinien sisällä: missä menevät sananvapauden rajat? Missä määrin paikallista kulttuuria pitää kunnioittaa ja milloin kyseenalaistaen rikkoa?

Mainokset
Kategoria(t): Expat-elämä, Sää ja ilmasto

Tule jo talvi

Tiedäthän, kuinka ensimmäiset kevään merkit pitkän talven jälkeen kutkuttavat. Silmut puissa, soliseva lumen sulamisen ääni, auringonpaiste. Ihanaa, kesä on pian täällä!

Lähellä päiväntasaajaa kesän sijaan odotetaan malttamattomana talvea: viileämpiä ilmoja, jotka armahtavat tukalan kuumasta auringosta ja hien virtaamaan saavasta tukahduttavasta kosteudesta. Kuten keväällä Suomessa, alkavan syksyn puheenaiheet pyörivät säässä. ”Eilen illalla oli jo vähemmän kosteaa”. ”Ja yölämpötilat ovat pudonneet kolmenkympin alle”. Toiveikkaana uumoillaan, että ensi viikonloppuna on jo varmasti viileämpää. Lapsille luvataan, ettei liukumäki enää polta peppua ja elinpiiri laajenee moneksi kuukaudeksi sisätiloja ja uima-allasta ulommas.

Tänään lämpömittari näytti päivällä 37 astetta. Se on vähemmän kun viime kuussa, milloin neljäkymppiä paukkui vielä joka päivä. Illalla syötiin jo hikoilematta grillimakkarat pihalla ja nautittiin. Kyllä se talvi sieltä tulee, ihan varmasti.

Kategoria(t): Expat-elämä

Maasta poistuminen sallittu?

Jotkut asiat asuinmaassamme ovat kuin toisesta maailmasta. Kafala on yksi niistä. Se on järjestelmä, jolla rajoitetaan ulkomaalaisen työvoiman liikkuvuutta ja oikeuksia. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että me ulkomaalaiset työmuurahaiset tarvitsemme työnantajan luvan esimerkiksi maasta poistumiseen, työpaikan vaihtamiseen ja pankkitilin avaamiseen. Perheemme kohdalla lupa esim. lomamatkaa varten on saatu Sampsan työpaikalta muutama päivä ennen matkaa ilman stressihikeä, ilmoitusta vastaan.

Monien työläisten kohdalla sääntö tarkoittaa sitä, että passi pysyy työnantajan laatikossa eikä maasta saa poistua kesken sopimuksen millään ehdoin. Työpaikan vaihtaminen on ollut vaikeaa ja kahden vuoden sopimus kärvisteltävä läpi missä tahansa olosuhteissa.

Tänään uutisoitiin lakimuutoksesta, jonka on määrä lakkauttaa maastapoistumiskielto lähes kokonaan. Toteutuessaan uudistus olisi merkittävä. Työoikeuksia ajavan kansainvälisen ITUC-järjestön raportti ay-oikeuksien toteutumisesta listasi kesäkuussa 2017 Qatarin maailman kymmenen huonoimman maan joukkoon työntekijöiden oikeuksien kannalta. Ihmisoikeusjärjestöjen mukaan kafala on juurisyy lukuisiin perustavanlaatuisiin ongelmiin maassa. Muistutan, että Qatarin työvoimasta lähes 90 prosenttia on ulkomaista. Fiilikset ovat ristiriitaisia. Uskoako vai ei? Laki ja käytäntö eivät aina tarkoita samaa. Toisaalta haluan uskoa, että nuoressa maassa kehitys kehittyy. Samalla jalkapallon MM-kisat lähestyvät. Onko v. 2022 tavoite tarpeeksi voimallinen puskemaan läpi perustavanlaatuisia uudistuksia?

Kategoria(t): Arkea ja juhlaa, Asuminen

Ihanaa compound-elämää

Meillä on piha, puita ja kasveja. Lintujen laulua ja puutarhapenkki. Miehellä grilli. Itsestäänselvyyksiä Suomessa, mutta ei Dohassa, missä ei pihoista niin perusteta ja kaikki vihreä pitää kasvattaa suurella vaivalla.

Kerrostalovuosien ja uima-altaattomuuden jälkeen meillä on kulman takana allas ja muita liikuntamahdollisuuksia. Empiirisen tutkimuksemme mukaan äiti + kolme lasta kestävät kello 9.00 tennisvuorolla neljänkympin lämpötiloissa 24 minuuttia! Mutta voi sitä innostuksen määrää.

Yllättäen olemme myös osa yhteisöä. Altaalla jutellaan ja tavataan. Parhaillaan isommat lapset ovat leikkimässä naapurissa (missä sattumalta asuvat 5 & 7 v pojat!) ja nuorin luttaa pihalla ämpärissä. Jätän tähän ja nautin. Uusi koti ja elämä näyttävät parhaita puoliaan.

Kategoria(t): Kulttuuri, Liikenne

Mulla on isompi auto kun sulla!

…naureskelee ihan varmasti tuo meidän uusi autopaikkanaapuri. Meidän suomalaisittain suuri Toyota Prado on muuttunut pieneksi tämän jättiläisen ilmestyttyä naapuriruutuun. Qatarissa autojen koot menevät: normaali, tosi iso, jättisuuri ja valtava. ”Tavallisenkokoisen” suomalaisen henkilöauton sijaan liikenteen normi on valkoinen katumaasturi. Erilaisia lava-autohirvityksiäkin näkee paljon. Bensankulutuksesta en ala edes puhumaan. ”Oi, meillä on tällainen pikkuinen auto” oli lapsen kommentti, kun Suomessa odottanut (perhe)Avensiksemme kaivettiin lomalla käyttöön.

Liikenteessä kulttuurieroja riittää. Perheet ja autot ovat suuria mutta turvaistuimet harvinaisia. Takapenkillä on täyttä eivätkä lapset mitenkään kiinni. He seisovat takapenkin jalkatilassa, poukkoilevat pitkin autoa tai roikkuvat vanhempien välissä puoliksi etupenkillä. Hitaammin liikennevirrassa ajavan sylissä voi nähdä pienen apukuskin tulevia taitoja harjoittelemassa. Toisten autojen kuvaaminen on käsittääkseni laitonta, joten hurjimmat esimerkit ovat jääneet ikuistamatta.

Suomalaisesta ”selkä menosuuntaan turvaistuimessa ylioppilaaksi saakka” liikennekulttuurista tulevalle tämä on melko hurjaa. Autoilla ajetaan kovaa ja kaupunkialueella normaali tilannenopeus on 70-100 kilometriä tunnissa. Ilahduttavan lisänä liikenteessä ovat jo kaukaa valoja vilkuttelevat kaaharit, joiden alta tulisi ehtiä pois.

Milä on tarinan opetus? Suomessa olin hyvinkin ympäristövalveutunut julkisen liikenteen käyttäjä, joka käytti autoa lähinnä Helsingin ulkopuolella. Oman auton valinnassa vaikutti merkittävästi sen päästölukema. Täällä ympäristöperiaatteet on myyty ja turvallisuuden takia neuvoni kaikille on: hanki iso auto. Iso, vielä isompi tai se jättiläinen niin kun naapurilla. Silloin ehdit alta pois.

Kategoria(t): Asuminen, Expat-elämä

Takaisin Dohaan – ja Messilään

Palasin eilen 1,5kk Suomiloman jälkeen takaisin kuumaakin kuumempaan Dohaan. Ei tarvitse saunaa kun tuuli tekee löylyt omasta takaa! Onneksi on ilmastointi, töitä ja muutakin miettimistä.

Mieheni, Hollolan poika, löysi keväällä kivan compoundin eli asuinalueen perheelleen, mistä muualta kun Messilästä! Ihastuimme keskikaupungin kupeessa sijaitsevaan vehreään Al Messilan compoundiin niin paljon, että varasimme sieltä talon ja teimme päätöksen muuttaa pois Pearlistä ja kerrostalosta.

Qatarissa asutaan tyypillisesti joko kerrostalossa, itsenäisessä omakotitalossa tai ”compoundissa” eli osana asuinaluetta tai aidattua lähiötä, jossa on usein yhteinen uima-allas ja esim. urheilukenttiä. Al Messilassa on yhteiset uima-altaat, leikkipuistot, tennis-ja koriskentät, kuntosali ja ”clubhouse”, jossa voi vaikka järjestää juhlia. Meille juuri nämä fasiliteetit ja perheystävällinen tunnelma ratkaisivat muuttopäätöksen. Ihana ja glamöröösi Pearlin saaristo on haikea jättää taa mutta uskomme, että lapsille compound tuo lisää elintilaa ja tekemistä.

Vuokrausmatkan varrella riitti erinäisiä käänteitä, emmekä lopulta nähneet tulevaa taloamme ennen vuokrasopimuksen allekirjoitusta lainkaan. Jännittynein mielin menin sitä tänään katsomaan, mutta sain huokaista helpotuksesta. Valoisa, toimiva talo ja dohalaisittain valtava etu-ja takapiha ovat juuri sitä mitä haimme.

Orpona ilman perhettä Qatarissa seuraavat pari viikkoa olevalle äidille muuton valmistelu on tervetullut lisäprojekti. Mielenkiinnolla odotamme, mitä compound-elämä tuo tullessaan. Saavatko lapset kaipaamaansa lisätekemistä? Kuinka lähelle suomalaista lähiömeininkiä aavikolla voi päästä? Syyskuun alussa lisää tunnelmia.

Kategoria(t): Expat-elämä

Suomessa on ihmisen hyvä olla

Voi Suomi kun täällä on helppo olla. Sauna ja Pirkka-tuotteet. Järvi ja pelastusliivit. Sininen ja valkoinen taivas, jollaista ei ikinä koskaan näe Dohassa. Kohtelias ABC:n myyjä, joka ei kaada kahvia muttei pokkuroikaan. Kahvin voi ottaa tuolta lehtitelineen vierestä, ole hyvä.

Puistot ja takapihoilta alkavat metsät, Sofian löytämät ”hämähäkit” eli hyönteiset. Lapsia ilahduttava sade ja ne ulkovaatteiden vuoret.

Ukko, mummit, vaari ja mummu. Ystävät rakkaat.

Mutta miksi kaikki ovat samannäköisiä! Yllätin itseni tuijottamasta Vierumäen ABC:n ainoaa mustaa miestä. Oli niin erikoisen erilainen. Lahden Prismassa hymyilin tsemppihymyä huivi päässä ostoksia tekevälle musliminaisille. Hyvin sä vedät, hang in there! Tuskin on helppo rasti. Omassa lähipiiristä lähdettiin epäillen ulkomaalaiselle lääkärille. Meidän lapsi huutaa keinussa Mama ushte, anna vauhtia! Japania on Dohassa opettanut koulukaveri. Lapset eivät huivinaista kaupassa huomaa.

Sinisten taivaan kanssa vuorottelevat harmaat päivät ja taustalla on loputon metsä. ”Eihän täällä ole mitään maisemia, pelkkiä puita!” latasi nelivuotias jo lentokentältä tullessa. Mitä ne maisemat sitten ovat?

Syksyllä maisema on taas beige ja taivaalta porottaa loputon aurinko. Molempi parempi?