Kategoria(t): Arkea ja juhlaa, Expat-elämä, Työ ja koulu

Kanadalaisella koulussa kaikki hyvin

”Oletteko te kanadalaisia?”, kysyi esikoulun opettaja eräänä päivänä. ”Kun lapsenne kertoi, että isä on suomalainen mutta muut Kanadasta”, hän jatkoi.

Mielikuvitukseltaan rikas keskimmäinen lapsemme on alkanut kommunikoimaan toden teolla englanniksi!

Kolmen viikon koulunkäynnin jälkeen opiskelu on kääntynyt mukavaksi ja lapsi omaksi aktiiviseksi itsekseen. Kuulemma puhuu jo lauseita muille ja osallistuu reippaasti luokan arkeen.

Kotona raikaavat uudet englanninkieliset laulut kuukausista, säästä ja viikonpäivistä. Viimeisiä hän ei osaa suomeksi, huomasimme. Kotona täytyy laittaa tuntosarvet pystyyn tiettyjen asioiden opettamisessa suomeksi, vaikka huolta äidinkielen unohtamisesta ei vielä ole. Myös arabiaa opetetaan nelivuotiaillekin.

Lapsia kansainvälisessä koulussa on monesta maasta, ”Englannista, Qatarista ja Kiinasta”, nelivuotias kertoo. ”Mutta ei yhtään niitä huivilapsia, vaan niitä tukkalapsia”, hän täsmentää. Selvä! Äiti voi huokaista helpotuksesta: informaatio kulkee taas, kouluun ja kouluta kotiin ja kulttuuriset huomiotkin tulevat luontevasti!

Mainokset
Kategoria(t): Expat-elämä

Etsit terveysasemaa ja päädyt poliisilaitokselle – asioiden hoitamisesta vieraassa maassa

Toisen vuoden alku samassa maassa on ollut mukavan leppoista eloa. Kaupungilla osaa kulkea, moni asia on tuttu ja kokeneempana asujana osaa vähän neuvoa muitakin.

Tänään muistin taas millaista asioiden hoito vieraassa massa ja kulttuurissa on, kun suuntasimme 1-veen kanssa 40 km päähän hankkimaan hänelle korttia julkisten terveyspalveluiden piiriin. Julkista teveydenhuoltoa kehutaan paljon ja 25 euroa maksavan kortin hommaamalla pääsee ilmaisten palveluiden piiriin. Lähdimme siis navigaattorin ohjeistamana ajamaan halki aavikon Dohan ulkopuolelle. Etsimme terveysasemaa, ja ensimmäisellä portilla meille kerrottiin ystävällisesti olevamme poliisilaitoksella. Suuren rakennuskompleksin sisällä luovimme lasten ensiavun läpi oikealle puolelle taloa, jossa meidät (minut ja tyttölapseni) ohjattiin kahden eri tiskin kautta miesten odotustilaan. Kaksi eri virkailijaa toi heti Sofialle suklaata.

”Madam, kortteja myönnetään vaan klo 12-14 välillä”, kertoi ystävällinen mies päätiskin viereisellä nimettömällä pikkutiskillä, jonne meidät ohjattiin. Kello oli 9 ja olimme ajaneet 40 kilometrin päähän. Onneksi söpö vaalea pikkutyttö sai virkailijan heltymään ja hän lupasi tehdä meille alustavat paperit valmiiksi. Voisimme sitten tulla huomenna ne hakemaan sieltä samasta paikasta ja viedä kolmanteen paikkaan kaupungin toiselle puolelle, josta itse kortit saisi. Insallah. Hieman epäselväksi jäi, miksi yhdessä paikassa käynti ei riitä. Mutta en sitä kyllä odottanutkaan, sen verran muistan paperiasia-reissuista viime vuodelta.

Samalla selvisi, että 3 km päässä meiltä sijaitseva terveysasema ei palvele meitä, vaan meidän tulisi siis asioida tuolla huitsin kuusessa. Tovottavasti tämä ei ole viimeinen tieto, sillä ajomatka sairaiden lasten kanssa ei houkuttele.

Taitaa voittaa julkinen terveydenhuolto meidät 1-0 ja tutkailemme taas tuttujen, lähempänä sijaitsevien yksityisten klinikoiden tarjontaa. Mutta yksi ainakin täällä pätevä vinkki asioiden hoitoon muistui taas mieleen: ota aina joku söpö lapsi mukaan. Sillä saa paljon anteeksi, ehkä jonkun erivapauden ja varmasti suklaata, jotka voi itse sitten salaa syödä. Vuokraamme omiamme sopivaan hintaan!

Kategoria(t): Arkea ja juhlaa, Työ ja koulu

Koululainen kanahäkissä

Qatarin lain mukaan nelivuotiasta ei voi enää laittaa päiväkotiin (nurseryyn), joten meidän Nooastakin tuli tänä syksynä koululainen. Valitsemamme Montessori-koulu tarjoaa aktiviteetteja ja varhaiskasvatusta 3-5 -vuotiaille ja sijaitsee kätevästi alle 10 min ajomatkan päässä kotoa.

Koviin akateemisiin saavutuksiin tähtäävän koulushoppailun sijaan halusimme päiviin sosiaalista kanssakäymistä, englannin opiskelua ja ”että sillä olis päivisin jotain tekemistä”. Muina kriteereinä olivat lapsen luontaisiin intresseihin perustuvan tekemisen, vs paikallaan istumisen painottaminen (monet brittikoulut, joissa kolmevuotiaat istutetaan pulpettiin) ja edullinen hinta. Koulut ovat täällä turkasen kalliita, ja nelivuotiaan vuoden koulumaksut liikkuvat eri kouluissa 6000- 12 000 euron välillä.

Siirtyminen äidin helmoista suureen maailmaan on ottanut koululaisella koville. Epäluuloisuus uutta kohtaan on ollut suurta ja Montessorin tavat uusine tavaroineen ja tapoineen varmasti vaativat totuttelua. Ensimmäisten päivien jälkeen meille kerrottiin, että opettajat vaan juovat kahvia ja lapset laitetaan kanojen häkkiin. Perheemme kasvatustieteen ammattilainen kuittasi tämän kommentilla ”Se on sitä Montessori-pedagogiikkaa”. Selvennyksen vuoksi kuitenkin; koulun pihalla on kanoja, joita lapset saavat ruokkia ihan häkkiin sisälle asti menemällä. Lisäksi opettajilla on kuulema termarit luokassa.

Muutosvastarinnan vuoksi äiti on saanut ottaa päivän kulusta itse selvää. Onneksi koulun sähköinen viestintä on hyvää ja vanhemmat saavat kuvia luokasta. Tiedonmurusia ei itse koululaiselta paljoa tipu. Puolentoista viikon jälkeen Nooa on vakaasti sitä mieltä, ettei koulussa ole paljoakaan tekemistä ja kello 8-13.30 päivä liian pitkä.

Kotiin on kuitenkin alkanut kulkeutua uusia englanninkielisiä lauluja ja mainintoja toisista lapsista. Kielellisesti poika näyttää pärjäävän yllättävän hyvin. Olemme luottavaisin mielin, että meidän avoin ja sosiaalinen poikamme löytää pian iloa uudesta ja vanhempien kupeestaan kaivama koulumaksu saa vastinetta 🙂

Kategoria(t): Sää ja ilmasto

Odotettavissa huomisiltaan saakka: tukalaa kuumuutta

Vuosi sitten näihin aikoihin Sampsalle todettiin, että talvi on jo selvästi tuloillaan. (”Sir you can feel winter is coming”. Vuoden takaisia tunnelmia täällä.) Meistä, juuri Qatariin muuttaneista ja jatkuvasti solkenaan hikoilevista, ei talvelta tuntunut, eikä tunnu näin toisena vuonnakaan.

Qatarin auringon alla on parhaillaan julmetun kuuma! Päivälämpötilat huitelevat neljässäkympissä ja koko ajan on enemmän tai vähemmän hiki. Päivän aktiviteeteiksi sopivat uinti ja sisätiloissa oleskeleminen. Onneksi arki kouluineen on alkanut! Illalla auringon laskettua voi vielä laittaa lapset tunniksi pihalle hikoamaan pallon ja pyörien kera. Autoa ei kannata jättää aurinkoon, opin tänään kun kiipesin tulikuumaan autoon kaverin parkkipaikalla ja mittari näytti 48,5 astetta.

Pikainen ilmastokatsaus: kesä on täällä samaan aikaan kun Suomessa. Kuumin aika alkaa touko-kesäkuussa jatkuen alkusyksyyn saakka. Alle kolmenkympin lämpötilat tippuvat vasta silloin kun Suomessa sataa vaakasuoraan räntää.

Viime vuonna talvi saapui tännekin tuulisena ja tavanomaista viileämpänä, ja vedimme hetkellisesti pitkähihaista päälle. Myös sateita ja niihin liittyviä tulvia saatiin normaalivuotta runsaammin. Mielenkiinnolla odotamme millainen tästä talvesta tulee. Tavallinen talvipäivä tammi-helmikuussa pitäisi olla Suomen juhannuslukemissa.

Jännästi kuumaa ja sisäelämää tottuu sietämään (kun ei joudu viettämään kuumimpia kesäkuukausia täällä). Ja pian viilenee, ja sitten nautitaan puolisen vuotta sopivasta lämmöstä. Sitä paitsi lämpö on suhteellinen käsite, yritän muistaa hikoillessani. Tuttavaperheen Qatarissa koko elämänsä asunut kolmevuotias ei kuulemma suostunut mielellään Suomen kesässä ulos. Oli niin kylmä. Liekö sama tarttumassa meidän Nooaan? ”No nyt on viileää”, sanoi hän iltalenkillä kun mittari näytti enää 38 astetta.

Kategoria(t): Expat-elämä

Onko elämää ilman Whatsappia?

Äitini alkoi seurustelemaan isäni kanssa aikana, jolloin isä työskenteli Puolassa. (Esihistoriallisena aikana joskus 1970-luvulla). Äiti osaa edelleen sanoa puolaksi ”huone xxx, Mr Ihalainen, kiitos”. Tuolloin soiteltiin suoraan hotelliin, kalliilla ja harvoin. 

Meillä täällä 2017 vuoden modernista maailmassa on ollut viime viikkoina usein yhteydet katki. Nettipuhelut Skypen, Whatsappin ja muiden kautta ovat takkuilleet toden teolla. Qatarin kriisi, sanovat. Naapurit tekevät kiusaa haittaamalla yhteyksiä, sanovat. Oli miten oli, matkustusongelmat Dubaihin kestän kyllä, mutta pitääkö sitä palata 1970-luvulle, puhelinkorttien ja vaikean yhteydenpidon maailmaan ? Sitä en taida kestää.

Kategoria(t): Asuminen, Pearl

Kotimme aavikon Venetsiassa

Italian upea Venetsia on inspiroinut taiteilijoita ja arkkitehteja kautta aikojen. Silti minua yllätti löytää Venetsia-henkinen asuinalue täältä Qatarista. Ja vielä enemmän muuttaa sinne asumaan! 
’Venetsiamme’ Qanat Quartier, kanaalien kortteli, sijaitsee Dohan keskustan tuntumaan rakennetussa tekosaaristo Pearlissä. Rikkaissa arabimaissa tykätään superlatiiveista, ja tekosaarien rakentaminen on ollut yksi rakentamisen taidonnäytteistä. Ja melkoinen se onkin! Reilun 400 hehtaarin Pearlistä löytyy Venetsiamme lisäksi hulppeita villoja, korkeita asuintaloja ja emiirin huvila. Noin 12 000 ihmisen asuinalue on saanut nimensä helmenkalastuksesta. Tarinan mukaan kaupungin kauneimmat helmet löytyivät nykyisen Pearlin merialueelta.


Qanat Quartierin asukasmäärää en osaa kun arvailla, se liikkunee joissain sadoissa. Vielä vuosi sitten värikkäältä pikkualueeltamme oli turha etsiä palveluita. Naapurit kertoivat, että kuntosalin aukeamista ”very soon, Insallah” oli odotettu kuukausi- jos ei vuosikaupalla eikä alueelta löytynyt kun pari kioskinakkaria.  Mutta loppusyksystä alkoi yhtäkkiä tapahtua, ja alueelle aukesi lukuisia kahviloita, ravintoloita ja muita palveluita. Ja saatiinhan se kuntosalikin, vaikka turkasen kallis onkin, Qatarin tyyliin. 

Kotitalomme pihalla mahtuu pelaamaan palloa. Vielä se tosin on hikistä hommaa.
Paikallinen Rialton silta.

Vaikka alueen yleisilme on edelleen uinuvan rauhallinen, minua kanaalien varrelle ilmestyneet kahvilat ja putiikit ovat ilahduttaneet. Nyt vaan niihin pitäisi saada lisää asiakkaita. Pearlissa on muita tunnetumpia alueita, joilla on ihania ravintoloita ja kauppoja, eikä meidän sokkeloisille kanaaleillemme vielä eksy liikaa kävijöitä. Perheessämme on käynnissä ’support your local’ -hanke, ja aiomme kokeilla mahdollimman laajasti tarjontaa. Kahvit, manikyyriin meno ja hieman kalliimman maidon hankinta Rialton valkoista siltaa replikoivan sillan pikkukaupasta on siis oikeutettua, yhteisen hyvän nimissä! 

Noin 400 hehtaarin Pearlin päässä, lehtisaarilla sijaitsee emiirin Sydneyn oopperataloa muistuttava huvila.
Kategoria(t): Arkea ja juhlaa, Kulttuuri, Tietoisku

Pyhiinvaellus- ja uhrijuhla Eid Al Adha

Eid Mubarak! Islamilaisessa maailmassa vietetään vuodessa kahta pääjuhlaa. Kesällä paastokuukauden Ramadanin päätti Eid Al Fitr -juhla ja perjantaina alkaa juhlista toinen, kolmipäiväinen Eid Al Adha eli ”suuri juhla”. 

Pyhiinvaeltajia kiertämässä islamilaisen maailman pyhintä rakennusta Kaabaa. Kuva: Flickr/ Creative commons

Ken kynnelle kykenee, lähtee kerran elämässään pyhiinvaellukselle eli Hajjille islamin pyhään paikkaan Mekkaan Saudi-Arabiaan. Tänäkin vuonna yli kaksi miljoonaa muslimia ympäri maailman matkustaa kauan odotetulle matkalle Saudeihin. Maa myöntää pyhiinvaellukselle rajoitetun määrän matkustuslupia ja viisumeita, ja omaansa voi joutua odottamaan vuosia. Lue lisää tämänvuotisesta pyhiinvaelluksesta The Guardianin tuoreesta artikkelista tai katso Twitteristä löytyvä visualisointi hajjin kulusta.

Samaan aikaan pyhiinvaelluksen kanssa koko islamilainen maailma juhlii Eid Al Adhaa, eli uhrijuhlaa. Sekä pyhiinvaelluksen että uhrijuhlan perinteet juontavat kertomukseen profeetta Abrahamista, jota pyydettiin uhraamaan ainoa poikansa Ismael. Uhrijuhla kuvastaa muslimeille Jumalan armoa, koska Abrahamin ei tarvinnut uhrata poikaansa vaan lammas.

Markkina-alue Wholesale Marketilla oli Eidin aattona tuhansia lampaita ja vuohia kaupan.

Perinteisiin kuuluukin teurastaa lammas, vuohi tai vastaava ruuaksi. Liha jaetaan perheen ja ystävien kesken sekä köyhille, kolmannes kullekin. 

Eidiksi ostetaan uudet juhlavaatteet.

Eidin vietto aloitetaan yleensä yhteisellä rukouksella. Se on aika, jolloin kyläillään sukulaisten ja ystävien luona ja annetaan almuja ja lahjoja. Ostoskeskuksissa tämä näkyy kulutusjuhlana. Iltaisin ammutaan hienot ilotulitukset kaupungin keskustan ylle. 

Kataran Eid-juhlissa jaettiin lapsille lahjoja.

Qatarin ja naapurimaiden kärhämä on vaikeuttanut huomattavasti qatarien pääsyä pyhiinvaellukselle, mitä ei ole täällä hyvällä katsottu. Qatarin ja Saudi-Arabian välinen, konfliktin vuoksi kesäkuusta saakka kiinni ollut raja on nyt hetkellisesti avattu, mutta käytännössä matkajärjestelyjä ei ole päässyt tekemään Saudi-Arabian estelyistä vuoksi. Tuhannet qatarit ja muut maassa asuvat muslimit jättävätkin vaikeuksien vuoksi reissun tekemättä.