Kategoria(t): Expat-elämä, Matka

Jatkuva matkakuume

Laskimme matematiikkaintoisen esikoisen kanssa, että hän on seitsenvuotiaana käynyt 16 maassa. Kaksivuotias sisko muutti nelikuisena ulkomaille ja on käynyt jo Omanissa, Sri Lankassa, Libanonissa, ja kahdesti Arabiemiraateissa. Keskimmäinen lapsikin on ehtinyt perheen mukana muun muassa Kuubaan.

Hassua, etten pidä meitä ollenkaan matkustushulluina uskalikkoina. Matkaaminen tulee ihan luonnostaan. Kolmen kuukauden välein iskee matkakuume, eikä sitä helpota se, että ympärillä muut tuntuvat olevan samanlaisia. Miehen kollegoilla (opettajilla) lomia riittää ja Facebookin ja Instan fiidi täytyy tasaisin väliajoin ihanista kuvista ties mistä. Zansibar, Thaimaa, Malediivit, Sri Lanka.. Voiko niitä katsellessa muuta tehdäkään kun itse alkaa googlata lentoja?!

Ulkomailla asumisen yksi etu on, että uudesta maailmankolkasta käsin voi koluta uusia maita. Olemme lentäneet Dubaihin 45 minuuttia, Omaniin 1,5 tuntia ja Sri Lankaan neljä tuntia. Kaikkialle lapset tuntuvat sopivan matkaan. Lähi- idässä ja Aasiassa rakastetaan lapsia, ja yhden perheemme ihanimmista lomista vietimme Sri Lankassa, missä aika pysähtyi ja lapset leikkivät tuntikausia rannalla aalloissa.

Ainoastaan haave Kenian matkasta on vielä saanut odottaa, sillä malarialääkkeiden antaminen ruipelolle kaksivuotiaalle ei tuntunut oikealta ratkaisulta. Minne tahansa emme siis uskaltaudu, vaikka netin matkustusyhteisöissä kiivetään vuoria ja vietetään sapattivuotta maailmaa kiertäen. Minusta ihananinta on aina ollut matkustaa jonnekin, ja pitää pidempään tukikohtaa jossain asuen ja maan arkea tutkien. Saksassa pidimme taloa pari kuukautta pappilassa, Hollannissa pääsimme ihanan ystävän design-kotiin lomailemaan. Qatarissa olemme päässeet kurkistamaan arabien elämään ja osaksi kulttuurien sulatusuunia.

Perheemme seuraava matka suuntautuu toukokuun lopulla Vietnamiin. Varaus vahvistettu, booking confirmed, siinä maailman ihanimmat sanat! 😉

Mainokset
Kategoria(t): Arkea ja juhlaa, Ympäri Dohaa

Dohan vihreät helmet

Aavikolla sijaitsevaksi kaupungiksi Dohassa on ihastuttavan paljon suuria puistoja. Ympäristön kestävyyden kannalta kasteleminen on erittäin kyseenalaista, mutta elämänlaatua vihreys kyllä luo.

Ydinkeskustassa on useampi viehättävä puisto, joissa istuminen isolla porukalla piknikillä on hyvin yleistä ajanvietettä. Dohan kenties tunnetuimman nähtävyyden, MIA museon takaa aukeaa laaja vihreä Mian puisto, josta lienevät kaupungin parhaat näkymät dhow-laivojen satamaan ja West Bayhin.

Mian puiston tasaiset nurmet

Paras maisema aukeaa niemenkärjellä olevilta kukkuloilta, minkä tuntumassa sijaitsee myös viehättävä kahvila. Mian ainoa haittapuoli on sen suosittuus: välillä puistoon pääseminen on sula mahdottomuus keskustan liikenteen ja täynnä olevan parkkialueen vuoksi.

Toinen ydinkeskustan puisto Al Bidda Park on täydellisen remontin jäljiltä uudenkarhea ja monipuolinen. Kolmeen osaan jakaantuvasta, noin kahden neliökilometrin alueelle levittäytyvästä puistosta löytyy lukuisia leikkipuistoja, grillipaikkoja, ja lenkkipolkuja. Yrittäjiä odottavat valmiit kahvilatilat ja yksi pikkukauppa oli auki. Ehdottomasti hauskinta puistossa oli pyörävuokraamo, jota testasimme tänään ensi kertaa. Sieltä voi vuokrata kohtuuhintaan erilaisia polkupyöriä, mukaan lukien perhepyörän jolla huristelimme koko puistokompleksin ympäri parin tunnin ajan. Ajaminen oli yllättävän reisille käyvää hommaa kun ylämäet puistot yhdistäville silloille piti työntää ja alamäet mies-ja naisvoimin takana roikkuen jarruttaa (jarru oli enemmänkin koristeeksi).

Keskustasta löytyy myös Sheratonin puisto, toiselta nimeltään Hotel Park. Sheraton hotellin edustalta lähtevästä puistosta löytyy kauniita nurmialueita, leikkipuisto, kuntoiluvälineitä, vesiputouksia ja lasten suosikki, maasta nousevat värikkäät vesisuihkut joiden läpi saa luvan kanssa juoksennella. Tunnelma on rauhallinen mutta taustalla kiiltävät pilvenpiirtäjät luovat hauskan kontrastin. Tämä on valokuvaajan ehdoton kohde!

Arkistojen aarteita: mäkeä ylös konttaa Sofia

Puiston halki pääsee toisen leikkipuiston ohi rantakatu Cornichelle dhow-veneitä ihastelemaan (ja keskinkertaiseen mutta aina täynnä olevaan) Costa Cafe-kahvilaan. Bonuksena ovat erilaiset tapahtumat, joita Hotel Parkissa riittää lähes joka kuukaudelle.

Souq Waqifin edustan pienempi puisto tarjoaa hyvän paikan lasten juoksuttamiselle ennen souqissa käyntiä. Aikuiselle riittävät upeat merimaisemat ja leikkipuiston kahvila. Myös täällä saa halutessaan vaatteet märiksi maasta nousevissa suihkulähteissä.

Aspire Park

Keskustan ulkopuolella ehdottomasti käynnin arvoinen on urheiluakatemia Aspiren yhteydessä oleva valtava puisto. Täälläkin tyypillisin ajanviete on istuskelu piknikillä joko puun alla tai retkituoleilla, mutta qatarilaiseen tapaan viihdykettä löytyy muutakin. Aspiren laidoilta löytyy muutama ravintola ja kahvila, tekojärvessä pääsee polkemaan veneillä ja ruokkimaan ylensyöneen näköisiä ankkoja ja lukuisat liikuntapaikat, kentät ja lenkkipolut takaavat liikunnallisen päivän. Myös Aspiressa järjestetään paljon tapahtumia, joista viimeisimpänä ihastuttavat leijafestivaalit.

Listalle voisi lisätä vielä tyylikkään vihreän Pearlin, Dahl Al Hamam Parkin, lukuisat pienenemmät korttelipuistot sekä meidän oman keitaamme Al Messilassa. Kaiken hiekanvärisen keskellä vihreä on ihanaa.

Kategoria(t): Kulttuuri, Yhteiskunta ja politiikka

Vapaa mutta puolet miehestä: naisen asemasta arabimaassa

Hyvää naistenpäivää! Suomalainen matami Qatarin kuumassa auringossa pysähtyi naiseuden äärelle. Millainen asema on qatarinaisilla ympärilläni?

Ulospäin qatarinainen on kaunis, ylväs, ja itsevarma. Korkeat korot kopisevat ja design abayan liehuu. Toisaalta islamilaisessa perheessä naista suojellaan paljon ja naisen asema on kontrolloitu. Paikalliset koulut ovat tavallisesti joko tyttö-tai poikakouluja. Pienet tytöt ja pojat leikkivät puistoissa keskenään, mutta yli 12-vuotiaana erottelu sukupuolen mukaan korostuu voimakkaasti. Naisten ei sovi olla avoimessa kanssakäymisessä vieraiden miesten kanssa tai tulla nähdyksi ulkona liian myöhään. Yliopistolla olen kuullut, etteivät naisopiskelijat saa lupaa lähteä yhteisille retkille yön yli, vaikka ne olisivatkin valvottuja.

Sukupuolten erottelulla suojellaan perheen kunniaa, joka on yksi tärkeimmistä arvoista arabikulttuurissa. Kasvojen menettäminen ei tuhoa vaan oman, vaan laajemman yhteisön maineen.

Suomalaisen V:n täyttäessä pyöreitä juhlakalu ”vaimoineen” saapui näyttävästi paikalle.

Qatarissa naisena saa olla moniin muihin arabimaihin verrattuna vapaasti. Naisia opiskelee yliopistossa miehiä enemmän, moni nainen käy töissä tai pyörittää omaa yritystään. Qatarin hallitsijaperheen rautarouva, emiirin äiti Sheikha Moza on moderni superjulkkis, joka useimmiten käyttää tiukkoja länsimaisia vaatteita ja peittää osan hiuksia täällä epätyypillisellä turbaanilla. Hän on kehittänyt voimakkasti tasa-arvoisia koulutusmahdollisuuksia ja naisten roolia työelämässä. Hänen tyttärensä Sheikha Hind on lähes yhtä näkyvä hahmo, ja johtaa koulutusta ja tutkimusta rahoittavaa valtavaa rahakirstua Qatar Foundationia. Siellä naisten osuus johdossa on lähes tasan miesten kanssa. Sheikha Hind puolestaan on herättänyt kotimaassaan keskustelua edustaessaan ulkomailla ilman päähuntua.

Samalla naisen todistus oikeudessa on puolet miehen sanan painoarvosta, eikä ulkomaalaisen miehen nainut qatarinainen saa kansalaisuutta miehelleen ja lapsilleen. Perinnöstä naisen osuus on puolet miehen osuudesta.

Avioliiton perusmalli on yksiavioisuus, eikä moniavioisuutta perheitä enää juuri tapaa. Jotain kuitenkin kertoo, että maan johtajalla, emiirillä on vielä vuonna 2019 kolme vaimoa.

Arjessa erottelu näkyy esimerkiksi valtion virastoissa ja sairaaloissa, joissa on erilliset odotustilat ja palvelutiskit sukupuolen mukaan. Ennen kun aloitin työt, minulla ei ollut mahdollisuutta avata omaa pankkitiliä. Koska mieheni on edelleen minusta ja lapsista vastaava eli sponsorimme, kilahtaa hänelle tekstari joka kerta kun minä tai lapset poistumme maasta tai saavumme takaisin.

Naisen työssäkäynti kodin ulkopuolella vaatii miehen luvan. Minun kohdallani olin jo toinen jalka toimistossa, kun DHL kiidätti Suomesta Qatariin arabiankielisen allekirjoitetun paperin, jonka mukaan saan mieheni suostumuksella työskennellä kodin ulkopuolella ja sain lopullisen työsopimuksen allekirjoitettua. Onneksi Kusti polki ja mies oli myötämielinen!

Kategoria(t): Arkea ja juhlaa

Shop till you drop: ostoksilla maailman rikkaimmassa valtiossa

Mall of Qatar on Qatarin suurin ostoskeskus.

Toivepostaus! Aikaa sitten eräs lukijani, joka muuten ei ollut äiti, isä tai paras kaveri, toivoi kirjoitusta shoppailusta Dohassa. Koska olen melko huono shoppailija, inspiraatiota on joutunut odottamaan. Mutta mikä onkaan qatarilaisempaa kun ajan viettäminen ostoskeskuksessa! Siinä mielessä oikein olennainen aihe.

Vuonna 2019 Dohaan valmistuu kuuleman mukaan kolme uutta merkittävää kauppakeskusta. Meidän asuinaikanamme, eli viimeisen 2,5 vuoden aikana, on valmistunut lukuisia, muun muassa maan suurin, Mall of Qatar, ja toiseksi suurin nimeltään Festival City. Ostarilla hengailu, ruokailu ja huvittelu kuuluvat vakaasti kulttuuriin ja on kuumimpina kuukausina lähes ainoita ajanvietteitä.

Tämä tarkoittaa, että tekemistä ja viihdykettä pitää löytyä. Ravintola- ja kahvilatarjonta on monipuolinen ja mahdollistaa koko päivän viettämisen ostarilla. Käynnissä on milloin mikäkin tapahtuma ja jokaiselta ostarilta löytyy jonkinlainen tivoli/ huvipuisto. Vetonauloina keräävät väkeä mm. Angry Birds -huvipuisto, ja valtava lastenmaailma Kidzmondo. Lumipuiston aukeamista vielä odotellaan.

Ja ne ostokset. Aloitetaan hintahaarukan yläpäästä. Maailman vauraimmassa valtiossa luksustuotteista ei ole pulaa. Abayaan verhottujen vartaloiden maassa meikki, kengät, kellot, puhelimet ja kulkupelit osoittavat elintason.

Villaggion kauppakeskuksessa on oma siipi luksustuotteille

Festival City

Peruskaregoriasta löytyy paljon samaa kun muistakin maista: H&M, Mango, Zara, TopShop, Gap, Tommy Hilfiger, Lacoste ja Victoria’s Secret. Lastenvaateliikkeitä, asustekauppoja ja pieniä kenkäkauppoja löytyy reilusti Suomea enemmän. Erityisesti lastenvaatteissa ja -kengissä on ilahduttavasti tarjontaa. Yleislinja on erilainen kun Suomessa, eikä esim. kuosillisia trikoovaatteita juuri löydy. Sen sijaan juhlamekkojen rekit notkuvat painavina.

Paikallista sävyä edustavat parfyymit ja suitsukkeet, taatelikaupat, abayaliikkeet ja huonekaluketjut. Kovaäänisistä tulevat rukouskutsut muistuttavat shoppailijoita missä ollaan. Pyhäpäivisin perjantaina ostarit aukeavat päivärukouksen jälkeen kello 14. Sen jälkeen onkin täyttä, sillä perjantai on monille viikon ainoa vapaapäivä.

Kategoria(t): Arkea ja juhlaa, Expat-elämä

Parasta elämässä juuri nyt

Rantakatu Cornichella on kivoja puistoja

Lämpö

Ei kerrospukeutumista, ei kumisaappaita talvisaappaita syyssaappaita eikä loskaa eteisen lattialla. Uima-allas ympärivuorokautisessa käytössä, aurinko kasvoilla. Talvella on mukava vetää pitkää ohutta päälle kun varpaat saavat silti olla ilman sukkia.

Valo

Valoisaa kun herää, valoisaa pitkälle päivään. D-vitamiinin antaman energian tuntee joka päivä.

Dohan skyline

Monikulttuurisuus jollaista ei muualla tapaa

Arabimaassa, joka ei oikeastaan ole arabimaa lainkaan, naapuriperhe seinän takana tulee Venezuelasta, asuinalueen porttivahti Sri Lankasta, työkaverini Filippiineiltä, Intiasta ja Englannista.

Lähikaupan myyjä Myanmarista. Lastenlääkäri on USA:ssa kasvanut syyrialainen, hyvä ystäväperhe brasilialais-hollantilainen. Maassa, jossa qatarit ovat alle 10% vähemmistö, kulttuurien ja taustojen kirjo on elämän uskomattoman hieno suola.

Pala Berliinin muuria paljastettiin ennen joulua pidetyssä tilaisuudessa yliopistolla.

Mielenkiintoinen työ (-set työt)

Tämänhetkinen työni yliopistolla on ehkä kiinnostavinta mitä olen työkseni tehnyt. Innostuvaisena ja vaihtelunhaluisena ihmisenä mielipide saattaa olla hetken värittämä, koska myös aiemmat työpaikat Suomessa ovat olleet hienoja ja kiinnostavia. Tässä työssä kiehtovinta on se, ettei vastaavaa voisi koskaan tehdä Suomessa.

Amerikkalainen arvostettu ylipisto vuoteen 1789 ulottuvalla historiallaan on jotain ainutlaatuista.

Siihen kun vielä lisää kansainvälispoliittiset aiheet ja monikulttuurisen työporukan Puolasta Egyptiin ja Pakistaniin, on kuorrutus valmis. Myös mieheni on sitä mieltä, että hänen työnsä täällä on kiinnostavampaa ja haastavampaa kun Suomessa.

Elämänlaatu

Kaupunki kehittyy lähes silmissä. Tämä West Bayn aukion metroasema aukeaa toivottavasti tämän vuoden aikana.

Uskon vakaasti, että elämämme kolmilapsisena pikkulapsiperhee on tällä hetkellä helpompaa kun se Suomessa olisi. Tällä hetkellä kotonamme käy kultaakin arvokkaampi kotiapulainen-lastenhoitaja, joka hoitaa lapsen (iltapäivällä koulun jälkeen kaikki lapset), siivoaa, pyykkää, tekee ruokaa ja hallitsee arkea. Ketään ei laukata tukka putkella hakemaan tarhasta. Iltaisin on aikaa notkua lasten kanssa pihalla tai uima-altaalla ja kuormittua vähemmän. Plussana tietysti se, ettei ulos mennessä tarvitse kun heittää varvastossut jalkaan. Lomilla on mahdollisuus matkustaa vaikka niin pitkälle kun pippuri kasvaa, henkisesti lähempänä suurta maailmaa kun ollaan.

Disclaimer: apulaisemme on arvonsa tunteva, koskenut ammattilainen, jonka kanssa meillä on työsopimus, työajat, lomat ja keskinäinen kunnioitus. Maksamme hänelle moninkertaisesti minimipalkan ja jos emme maksaisi, hän lähtisi lätkimään.

Tunteet joita tämä maa herättää

Ilo, kummastus, kauhu, järkytys, pulppuava innostus, kiitollisuus. Uskomattomat mahdollisuudet. Ristiriitaisuus, inho, toisaalta monikulttuurisen kuplan tuoma suoja. Kaikki ovat jostain muualta kuitenkin, toista suvaitaan hyvin pitkälle. Mikä voisikaan olla ajatuksia herättävämpää kun asua massa, jossa kaikki on toisin kun kotona.

Kategoria(t): Expat-elämä, MM-kisat, Siirtotyöläiset, Tasa-arvo, Yhteiskunta ja politiikka

Hyvä Suomen lehdistö: maailma on epäreilu

Huuhkajat ovat leirillä täällä ja Suomen lehdistö iskenyt viime päivät Qataria olan takaa. Hävyttömät palloilijat tulivat merten taa treenaamaan työläisten selkänahasta rakennetuille stadioneille.

Totta, niin totta. Mutta kovin lintukotolasit päässä kirjotettua. Mieheni sanoin: tasa-arvo on Pohjoismainen keksintö. Voisin väittää, että maailman maista 95%:lla on enemmän tai vähemmän ongelmia tasa-arvon tai ihmisoikeuksien kanssa. Korruptio vaivaa, sisäiset ongelmat estävät normaalin yhteiskunnan synnyn, vahvemman laki jyllää armottomasti.

Qatar on ehdottomasti yksi ongelmallisista maista, sitä ei kukaan kiellä. Maa on nuori ja systeemi monella tapaa pielessä. Rakennustyöläisten työolot kuumassa itkettävät, samoin kun silmänaluset väsymyksestä tummina lasten perässä ostareilla hiihtävät lastenhoitajat uniformuissaan. Heidän minimipalkkansa on muuten himpun alle 800 rialia kuussa eli kaksi sataa euroa. Listalle olisi laittaa lukuisia esimerkkejä lisää.

Mutta onko Qatar tässä yksin? Siltä uutisointi vaikuttaa. Hyvät Dubain matkailijat, Intian lomailijat, Singaporen kävijät, Brasiliaan matkaavat: ei ole. Työolojen, ihmisoikeuksien, you name it, epäkohdat ovat samanlaisia rakennuksilla Burj Khalifan juurella, kotiapulaisilla singaporelaisissa kotitalouksissa ja monissa muissa maissa, joissa rikas hyväksikäyttää heikompaansa. Qatarissa irvokasta on se, että systeemi on pitkään rakentunut niin syvälle elintasokuilulle, ettei pohjaa näy. Mutta asuminen maassa, jossa työtä tekevät intialaiset (yli miljardi asukasta), filippiinot (105 miljoonaa asukasta), ja pakistanilaiset (200 miljoonaa asukasta) on avannut silmät maailman epätasa-arvoisuudelle, joka on enemmän sääntö kun poikkeus globaalisti.

Siksi viisimiljoonaisen hyvinvointi-Suomen tämänhetkinen yksisilmäinen huutelu näyttäytyy naiivina. Kritiikkiä pitää esittää ja periaatteita puolustaa, mutta lehdistön mustavalkoinen haukunta kertoo, miten kaukana muun maailman realiteeteista Pohjolassa ollaan. Ja jalkapallokisojen jos minkä vuoksi tässä maassa otetaan tärkeitä askelia kohti parempaa.

—————–

Kuvissa kaupunkimaisemaa, rakennusmiesten taukotila ja työläisten oikeuksia koskeva keskustelutilaisuus yliopistolla, jossa olen töissä.

Kategoria(t): Arkea ja juhlaa, Expat-elämä

Kohti Suomen lomaa

Suomen lomaamme on enää 18 yötä ja matkakuume alkaa nousta. Viimeisen parin vuoden aikana olemme käyneet Suomessa vain kesällä. Siksi matkan valmisteluun liittyy sekä käytännön hankintoja että henkistä valmistautumista.

Meillä aikuisilla on sukulaisten komeroissa talvivaatteita tallessa mutta lasten kohdalla täytyy lähteä lähes nollasta. Lasten vaatekaapeista löytyi 1-2 pitkät housut (legginssejä ei lasketa) ja saman verran paksumpia paitoja. Alennusmyynneistä saatiin hieman täydennystä ja Suomestahan löytyy sitten kaikkea, kaupasta tai auliisti lainaan (kiitos rakkaat ystävät!) Saimme myös yllättäen ostettua edullisesti siistejä toppavaatteita asuinalueemme Facebook-kirpparilta. Saimme myös samasta ryhmästä ystävällisiä lainaustarjouksia, joihin varmasti tartumme.

Vaatevarustelun lisäksi olemme jutelleet talvesta. On ollut hassua huomata miten talvi on unohtunut lapsilta. Kasper oli sitä mieltä, että T-paidan ja paksun paidan kanssa puettuna tuulitakki riittää kyllä.Nooa tuskasteli sormikkaiden kanssa eikä muistanut, että toppahousujen alle jätetään sisävaatteet.

Sofia, keväällä syntynyt ja Qatarissa kasvanut, ei ole talvea nähnytkään joten reaktiot jännittävät. Lainaksi saadun toppapuvun pukeminen aiheutti valtavan parun ja iltapäivällä uima-altaalla tuli kylmä (+26 asteessa). Sukkahousut sentään olivat hauskat. Mielenkiinnolla odotamme millaiset fiilikset ensimmäinen talvi aiheuttaa. Pehmeää laskua ei ole luvassa, sillä lomamme alkaa Kuusamosta, jonne toivomme paljon lunta ja sopivasti pakkasta. Minä odotan jo kovin.