Kategoria(t): Arkea ja juhlaa, Expat-elämä

Kohti Suomen lomaa

Suomen lomaamme on enää 18 yötä ja matkakuume alkaa nousta. Viimeisen parin vuoden aikana olemme käyneet Suomessa vain kesällä. Siksi matkan valmisteluun liittyy sekä käytännön hankintoja että henkistä valmistautumista.

Meillä aikuisilla on sukulaisten komeroissa talvivaatteita tallessa mutta lasten kohdalla täytyy lähteä lähes nollasta. Lasten vaatekaapeista löytyi 1-2 pitkät housut (legginssejä ei lasketa) ja saman verran paksumpia paitoja. Alennusmyynneistä saatiin hieman täydennystä ja Suomestahan löytyy sitten kaikkea, kaupasta tai auliisti lainaan (kiitos rakkaat ystävät!) Saimme myös yllättäen ostettua edullisesti siistejä toppavaatteita asuinalueemme Facebook-kirpparilta. Saimme myös samasta ryhmästä ystävällisiä lainaustarjouksia, joihin varmasti tartumme.

Vaatevarustelun lisäksi olemme jutelleet talvesta. On ollut hassua huomata miten talvi on unohtunut lapsilta. Kasper oli sitä mieltä, että T-paidan ja paksun paidan kanssa puettuna tuulitakki riittää kyllä.Nooa tuskasteli sormikkaiden kanssa eikä muistanut, että toppahousujen alle jätetään sisävaatteet.

Sofia, keväällä syntynyt ja Qatarissa kasvanut, ei ole talvea nähnytkään joten reaktiot jännittävät. Lainaksi saadun toppapuvun pukeminen aiheutti valtavan parun ja iltapäivällä uima-altaalla tuli kylmä (+26 asteessa). Sukkahousut sentään olivat hauskat. Mielenkiinnolla odotamme millaiset fiilikset ensimmäinen talvi aiheuttaa. Pehmeää laskua ei ole luvassa, sillä lomamme alkaa Kuusamosta, jonne toivomme paljon lunta ja sopivasti pakkasta. Minä odotan jo kovin.

Mainokset
Kategoria(t): Expat-elämä, Matka, Qatar

Seikkailumatka lännen Zekreetiin ja kiviaavikolle

IMG_8598[1]

Qatar on mukava paikka, jossa riittää vierailtavaa ja ihmeteltävää. Dohan valojen jäätyä taa turismin alikehittyneisyys voi kuitenkin yllättää.

Suuntasimme Suomen vieraidemme kanssa Qatarin länsiosaan Zekreetiin ja Film Cityyn, nettihakujen mukaan ”linnoitukselle” ja ”Qatarin Hollywoodiin”.  Alku oli lupaava. Ajelimme kahden auton ja kymmenen hengen voimin uudenkarheaa motaria kohti maan länsiosaa. Zekreetin kylään saapumisen jälkeen asfalttitie ja opastekyltit loppuivat mutta navigaattori opasti meidät Zekreetin linnoituksen raunioille, joka oli ensimmäinen kohteemme. Muurinpätkä osoitti raunioiden olevan paikallaan, mutta kuva kertoo, etta kohde oli melkoisesti vaatimattomampi kun kuvittelimme. Viereinen likainen uimaranta ei lisännut vetovoimaa.

DXTP4511[1]
Zekreetin rauniot
IMG_8595[1]
East-West/ West-East
Päätimme jatkaa eteenpäin kohti Film Cityä, aavikko täristi kivisenä. Maisema oli kaunis, erilainen kun etelän dyyneillä: kivinen ja pienien kalkkikivikallioiden rinnastama.  Seuraavaksi löysimme Richard Sierran taideteos East-West/ West-Eastin, absurdin neljän valtavan veistoksen linjan. Sierra suunnitteli nämä 14-16 metria korkeat teräspalkit aavikolle Qatarin emiirin siskon, merkittävän taidevaikuttajan Sheihka Mayassan pitkällisen taivuttelun jalkeen. Myöhemmin taiteilija on kuvannut taideteosta tyydyttävimmäksi työkseen koskaan. Vaikuttava se olikin.

Jatkoimme matkaa kiviaavikon halki kohti Film Cityä. Olimme kuulleet, että tämä pikkukylä luotiin aavikolle TV-sarjan kuvaamista varten. Kuvissa olimme nähneet linnoituksen palmuineen. Sellainen se olikin, mutta pieni – ja kiinni. Ehkä satuimme vääränä päivänä, mutta meille jäi epäselväksi, miten muurien sisälle pääsisi – ja miksi sinne kannattaisi mennä: sisälle kurkkiessa pienella aukiolla näkyi mm. vanhoja sohvia. Yhtään kylttiä turistikohteen tyyliin ei löytynyt ja portit olivat tiukasti kiinni. Ajoimme sinnikkäästi eteenpäin ja pian navigaattori ilmoitti meidan saapuvan Mystery Villageen, laaksomaiseen paikkaan, jossa myöskin oli kuvattu telkkarisarjaa. Ihastelimme polveilevaa maisemaa ja kauempana siintävää merta ja apusimme alas rinnetta kohti pientä rakennusta. ”Se huussin näköinen siinä kiven päällä”, kommentoi kaveri.  Hieno maisemapaikka kyllä, mutta turisti olisi mielellään nähnyt historiasta tai luonnosta kertovan taulun – tai jopa limppariautomaatin.

IMG_8605[1]
Mystery Village ja taustalla Suomivieraan sanoin ”se huussinnäkoinen rakennus”. 
Käännyimme paluumatkalle ja koska teitä ei ollut, navigaattori ohjasi meitä suorinta reittiä kohti valtatietä. Ehkä puolen tunnin täristävän ajomatkan jälkeen edessä siinti moottoritie, mutta sinne pääsy ei ollutkaan helppoa. Ajelimme tien vieressä verenpaine nousten etsien pääsyä tielle. Vastaan tuli parikin dead endia, kameleita, paimen vuohineen, ja  kameleiden alikulkutunneli, jota jo ajattelimme käyttää. Se oli kuitenkin veden vallassa, ja jouduimme jatkamaan matkaa. Ajoin toista autoista vahvasti mukavuusalueeni ulkopuolella ja mielessä pyörivät jo otsikot: ”Suomalaisnaiset kuolivat lapsineen aavikolla – aidan rakoa ei ikinä löytynyt.” Lopulta vastaan tuli asfalttitie ja liittymä motarille. Olin valmis vuodattamaan onnenkyyneliä. Pian vastaan tuli vielä McDonald’s ja nälkäinen seurueemme pääsi tuttujen ja turvallisen seinien sisälle juustohampurilaisille. Loppu hyvin, kaikki hyvin!

Seurueemme suositukset:

  1. Älä odota maailmanluokan nähtavyyksiä mutta seikkailua ja autenttisia maisemia
  2. Varaa runsaasti vettä ja evastä koska aavikolla ei ole kun kiviä
  3. Valitse Zekreetin kylän kohdalla oleva puhtaamman näkoinen ranta uimiseen
  4.  Palaa Zekreetin kylän kautta motarille, muuten voi iskea epätoivo ja kuolemanpelko kun aukkoa aidassa ei löydy
  5.  Vieraiden mielesta oli kuitenkin käymisen arvoinen seikkailu!
Kategoria(t): Expat-elämä

Onni on ystävät lähellä ja kaukana

Täällä kaukana miettii välillä, mitä ystävyyssuhteille Suomessa käy. Kuinka kauan voi olla poissa ilman, että ystävyyssuhteet alkavat kärsiä? Kuinka monen vuoden jälkeen ”poissa silmistä, poissa mielestä” käy toteen?

Toistaiseksi olen ollut onnekas, koska tärkeät ystävät ovat pysyneet välimatkasta huolimatta mukisematta rinnalla. Eräät jopa varanneet lennot ja tulleet käymään! Qatar ei ole Ranskan Riviera tai Lontoo, minne kaikki kilvan tulevat (vaikka yllättävän kiva paikka onkin, siis kannattaisi!) . Majatalo M:ssä ovat viimeisen parin vuoden aikana vierailleet ahkerasti isovanhemmat (mistä olemme tajuttoman kiitollisia!), yksi sisko ja muutama kauttakulkumatkalla ollut kaveri.

Eräänä syyskuisena iltana taisi Suomessa sataa, sillä samalla iltana kaksi eri porukkaa varasi lennot ja tänä syksynä saamme luoksemme lisää ystäviä. Ensimmäisten kanssa jo tarvoimme hiekkadyyneillä, lilluimme uima-altaalla ja kävimme kamelikilpailuissa. Seuraava porukka saapuu torstaina loma-Excel täytettynä. Matkatoimisto M lupaa tehdä parhaansa vastatakseen toiveisiin!

Onni on myös uudet ystävät, joita täältä Qatarista on löytynyt. Tämän postauksen kuvat ovat erään ystävän mahtavilta syntymäpäiviltä, joita vietettiin perinteisellä dhow-laivalla merellä.

Kategoria(t): Kulttuuri, Yhteiskunta ja politiikka

Viisi vuotta vankeutta eli kulttuurisensitiivinen tositarina tapahtumajärjestäjältä

Iltakymmeneltä puhelin soi, pomo soittaa.  Väittelytilaisuus, jota olet ollut mukana järjestämässä joudutaan huomenna perumaan, hän kertoo. Opiskelijoiden väittely-yhdistyksen organisoiman tilaisuuden suhteen on ongelmia. Tilaisuuden aihe on tiedetty jo alkujaan hyvin rohkeaksi mutta viimeistään mainostukseen tehty juliste on ollut liikaa ja lähtenyt elämään omaa elämäänsä sosiaalisessa mediassa. Arabiankielisissä twiiteissä on suututtu todenteolla ja joissain uhataan nyt oppilaitoksemme johtajaa ja järjestäjiä jopa kuolemalla. Twiitit ja oheispuhe ovat ulottuneet emiirin kansliaan saakka ja dekaanin puhelin soi. Maineriskin lisäksi ollaan huolissaan vihapuheesta. Huomiselle lisää vartijoita palkattu. Ai niin, ja aihe, jumalan olemassaolon tai olemuksen kyseenalaistaminen, on lainvastaista ja kyseenalaistaja tai tilaisuuden järjestäjä voi saada viisi vuotta vankeutta. Hyvää yötä!

Mistä tässä on kyse? Työpaikkani, rapakon takaa tuleva arvostettu korkeakoulu nauttii muiden ulkomaisten huippuyliopistojen kanssa selkeästä erityisasemasta Qatarissa. Kurssien ja tilaisuuksien aiheet ovat erittäin liberaaleja ja sananvapaus toteutuu todellisesti. Kunnes siitä syntyy turvallisuusriski ja muistamme missä kulttuurissa asumme.

Opiskelijavetoisesti järjestettävän debattisarjan aiheet ovat olleet kaikki ravisuttavia: vapaiden vaalien järjestäminen (maassa jossa niitä ei ole), Al Jazeeran lakkauttaminen tai sensuurin oikeuttaminen.  Tässä tapauksessa aiheena oli: ”Mielestämme kaikkien merkittävien uskontojen tulisi esittää jumala naisena.” Mainosjulisteessa esitettiin perinteinen Sixtuksen kappelin Aatamin luominen naisten kautta: pilvien päällä makaa lähes alaston naisten muiden lähes alastomien naisten kera. Maassa, jossa paikalliset pukeutuvat abayaan ja muutkin melko peittävästi ja alastomuus on täysi tabu. Härreguud!

Entä se uskonto sitten? Uskonnolla on erittäin merkittävä asema ja monet lait juontuvat suoraan islamista. Muita uskontoja harjoitetaan mutta ns. taustalla, eikä maassa ole kuin yksi virallinen rakennus ”muiden uskontojen” kokoontumiseen. Vielä lisäksi paiskattiin heikosti muotoiltu otsikko, joka saattoi ulkopuolisille antaa kuvan, että koko oppilaitos (eikä debattia hakeva opiskelijayhdistys) on otsikon takana, ja soppa oli valmis.

Aamulla alastomat naiset olivat poissa seiniltä ja Twitter tiukassa seurannassa. Tappouhkauksien takia käytävillä näkyi muutama vartija lisää.  Virallisen tiedotteen mukaan tilaisuus oli sääntöjen vastaisesti valmisteltu ja siksi peruttu. Tiedän, että opiskelijoiden turvallisuus oli ykkössyy. Samalla keskustelu jatkui kiivaana. Mikä oli sensuurin rooli? Loukattiinko tässä todella sitä kaikkein pyhintä, itse kaikkivaltiasta tavalla, joka on anteeksiantamaton?

Minä tapahtumajärjestänä olen edelleen maassa enkä toivottavasti joudu vankilaankaan. Pöly laskeutuu varmasti pian. Silti ajatukset liikkuvat samoissa kysymyksissä kun muillakin näiden seinien sisällä: missä menevät sananvapauden rajat? Missä määrin paikallista kulttuuria pitää kunnioittaa ja milloin kyseenalaistaen rikkoa?

Kategoria(t): Expat-elämä, Sää ja ilmasto

Tule jo talvi

Tiedäthän, kuinka ensimmäiset kevään merkit pitkän talven jälkeen kutkuttavat. Silmut puissa, soliseva lumen sulamisen ääni, auringonpaiste. Ihanaa, kesä on pian täällä!

Lähellä päiväntasaajaa kesän sijaan odotetaan malttamattomana talvea: viileämpiä ilmoja, jotka armahtavat tukalan kuumasta auringosta ja hien virtaamaan saavasta tukahduttavasta kosteudesta. Kuten keväällä Suomessa, alkavan syksyn puheenaiheet pyörivät säässä. ”Eilen illalla oli jo vähemmän kosteaa”. ”Ja yölämpötilat ovat pudonneet kolmenkympin alle”. Toiveikkaana uumoillaan, että ensi viikonloppuna on jo varmasti viileämpää. Lapsille luvataan, ettei liukumäki enää polta peppua ja elinpiiri laajenee moneksi kuukaudeksi sisätiloja ja uima-allasta ulommas.

Tänään lämpömittari näytti päivällä 37 astetta. Se on vähemmän kun viime kuussa, milloin neljäkymppiä paukkui vielä joka päivä. Illalla syötiin jo hikoilematta grillimakkarat pihalla ja nautittiin. Kyllä se talvi sieltä tulee, ihan varmasti.

Kategoria(t): Expat-elämä

Maasta poistuminen sallittu?

Jotkut asiat asuinmaassamme ovat kuin toisesta maailmasta. Kafala on yksi niistä. Se on järjestelmä, jolla rajoitetaan ulkomaalaisen työvoiman liikkuvuutta ja oikeuksia. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että me ulkomaalaiset työmuurahaiset tarvitsemme työnantajan luvan esimerkiksi maasta poistumiseen, työpaikan vaihtamiseen ja pankkitilin avaamiseen. Perheemme kohdalla lupa esim. lomamatkaa varten on saatu Sampsan työpaikalta muutama päivä ennen matkaa ilman stressihikeä, ilmoitusta vastaan.

Monien työläisten kohdalla sääntö tarkoittaa sitä, että passi pysyy työnantajan laatikossa eikä maasta saa poistua kesken sopimuksen millään ehdoin. Työpaikan vaihtaminen on ollut vaikeaa ja kahden vuoden sopimus kärvisteltävä läpi missä tahansa olosuhteissa.

Tänään uutisoitiin lakimuutoksesta, jonka on määrä lakkauttaa maastapoistumiskielto lähes kokonaan. Toteutuessaan uudistus olisi merkittävä. Työoikeuksia ajavan kansainvälisen ITUC-järjestön raportti ay-oikeuksien toteutumisesta listasi kesäkuussa 2017 Qatarin maailman kymmenen huonoimman maan joukkoon työntekijöiden oikeuksien kannalta. Ihmisoikeusjärjestöjen mukaan kafala on juurisyy lukuisiin perustavanlaatuisiin ongelmiin maassa. Muistutan, että Qatarin työvoimasta lähes 90 prosenttia on ulkomaista. Fiilikset ovat ristiriitaisia. Uskoako vai ei? Laki ja käytäntö eivät aina tarkoita samaa. Toisaalta haluan uskoa, että nuoressa maassa kehitys kehittyy. Samalla jalkapallon MM-kisat lähestyvät. Onko v. 2022 tavoite tarpeeksi voimallinen puskemaan läpi perustavanlaatuisia uudistuksia?

Kategoria(t): Arkea ja juhlaa, Asuminen

Ihanaa compound-elämää

Meillä on piha, puita ja kasveja. Lintujen laulua ja puutarhapenkki. Miehellä grilli. Itsestäänselvyyksiä Suomessa, mutta ei Dohassa, missä ei pihoista niin perusteta ja kaikki vihreä pitää kasvattaa suurella vaivalla.

Kerrostalovuosien ja uima-altaattomuuden jälkeen meillä on kulman takana allas ja muita liikuntamahdollisuuksia. Empiirisen tutkimuksemme mukaan äiti + kolme lasta kestävät kello 9.00 tennisvuorolla neljänkympin lämpötiloissa 24 minuuttia! Mutta voi sitä innostuksen määrää.

Yllättäen olemme myös osa yhteisöä. Altaalla jutellaan ja tavataan. Parhaillaan isommat lapset ovat leikkimässä naapurissa (missä sattumalta asuvat 5 & 7 v pojat!) ja nuorin luttaa pihalla ämpärissä. Jätän tähän ja nautin. Uusi koti ja elämä näyttävät parhaita puoliaan.