The End! Bloggaaja huikkaa kiitos ja ma’asalama. Luvassa myös blogin eka ja vika runo

Nyt se kuitenkin tulee, paluumuuttajan nolo postaus. Kuukausi Suomessa on mennyt sinivalkoiset lasit päässä.

Olen käynyt Suomessa joka kesä kuuden ulkomaanvuoden aikana, ja siksi ihmettelen, miten ihmeelliseltä moni asia tuntuu. Suorastaan hurmaantuneena katselen sinistä taivasta ja sen uskomattoman moninaisia pilviä, ja ihastelen kävely- ja pyöräteitä, joita pitkin pääsee niin pitkälle kun jaksaa taapertaa.

Muita asioita, jotka tekevät naurettavan onnelliseksi: korkeat puut, puhdas ilma, kirjasto. Lähes kyynelehdin onnesta Tampereen Metsossa, voi mikä paikka!

Perheemme kesä on ollut suuria asioita täynnä. Rakkaan läheisen kuolema, asuinmaan vaihto ja loputtoman to do-listan suorittaminen välitilassa ovat kuluttaneet voimia, mutta toisaalta osasyy siihen, miten onnellisena Suomessa olen ja ympäristöäni katson. Elämää on elettävä tässä ja nyt. Läheiset, olen kiitollisena teitä lähempänä. Suomalaisten arvojen kanssa on helpompi hengittää.

Viikon päästä muutamme omaan kotiin, noh vuokrakotiin, välitilaan taas tavallaan. Mutta sen myötä luotan, että juurtuminen alkaa itse kullakin. Hetkeä myöhemmin alkaa uusi työ, josta olen myös onnistunut ja kiitollinen.

Kontti seilaa maailman meillä ja 43 laatikollista kaikenlaista saavuttaa meidät joskus syyskuulla. Elämän on nyt Suomessa, ja hyvä niin.

Sain blogista henkilökohtaisen päiväkirjan ja halvan terapian välineen, heh. Kirjotukset tulivat tunteella kun tulivat, eikä niitä liikoja editoitu tai kuvia muokattu. Kiitos kaikille lukijoille vuosien varrelta!

Lopuksi runo, joka aukeaa varmaan parhaiten Qatarissa asuville:

Qatar

Paina tööttiä niin tulen,

lämpöhalvausta uhmaten

Luoksesi riennän

emiirin kuva takapuskurissa

*

Qatar,

hiekanjyvissä, beigen sävyissä,

Parvekkeeni ikuisessa pölyssä

Silti kiillon monissa sävyissä

Etuliitteinä VIP, luksus, elite

*

Luoksesi riennän,

kaistalta toiselle pujotellen

Sydän täynnä lämpimiä muistoja

Eihän siellä muita lämpötiloja tunnetakaan

*

Qatar

Sano madam niin tulen

Jätän auton valetiin

ja astun kansojen sulatusuuniin,

jossa elämää eletään luokissa ja lämpö kuumottaa toisia polttavammin

*

Pois kun lähden

Tuleekohan ikävä

Valkoista hahmoa

liikenteessä auton valoja vilkuttelevaa?

*

Kuka nyt ostokset sataan pussiin pakkaa?

Entä jos rahantulo tähän lakkaa?

Miten sateenvarjon mekanismi toimii?

Lapset tuskin osaavat laittaa hanskoihin sormii

Onko muualla kultaista taidetta? Entä kultaakin kalliimpia sydämiä?

Kiitos Qatar 2016-2022!