Meillä kotona

Seuraamassani Ulkosuomalaisten blogit Facebook-ryhmässä on viime aikoina esitelty ihastuttavia koteja ympäri maailmaa. Katso esimerkiksi kurkistus Kiinan kotiin (Kirjeitä Shanghaista-blogi) tai vierailu kotiin Gran Canarialla (mylifeingc-blogi).

Siitä inspiroituneena, tervetuloa meille!

Qatarissa asutaan tyypillisesti joko kerrostalossa, ns. omillaan olevassa omakotitalossa tai compound-alueen sisällä. Compoundeja on pieniä ja suuria, noin 10-20 talon pikkucompoundeista useiden satojen talojen keskittymiin. Yhteistä niille ovat ympärillä olevat aidat/ muurit ja yhteiset palvelut, kuten yhteisessä käytössä oleva uima-allas ja kuntosali.

Meidän compound kuuluu noin sadalla talollaan näihin suurempiin ja myös Dohan vanhimpiin. Kaupungissa, missä 1980-luvulla oli yksi hotelli ja kauppakeskus ja muuten lähinnä paljon hiekkaa, 1980-luvun lopulla rakennettu alue on lähes esihistoriallinen. Käsityksemme mukaan meidän alue rakennettiin amerikkalaisen sotilastukikohdan perheille, ja kovasti kalifornialainen viba minusta täällä vallitsee (sanoo ihminen joka ei ole koskaan Kaliforniassa käynyt).

Talot ovat amerikkalaistyylisiä ja paikallisesta rakennustyylistä poiketen taloissa on kunnolliset pihat. Vanhan alueen etu on myös vihreys. Täällä vihreään ympäristöön on selvästi pyritty ja puilla on ollut aikaa kasvaa, toisin kun uusilla alueilla. Talomme on minusta hyvin käytännöllinen ja yleismaailmallinen. Lämmityksen sijaan katoissa hurisee ilmastointi, joka on kuumalla elintärkeä.

Qatarissa suuri on kaunista ja talot isoja. Meidän 200m2 talomme on compoundin neljästä talotyypistä pienin, heh heh. Asumme vuokralla koska ulkomaalaiset eivät tiettyjä alueellisia poikkeuksia (lue Pearlin saaristo) lukuun ottamatta voi omistaa asuntoa. Vuokrat ovat huimat. Onneksi sopimukseemme kuuluu asumiseen maksettava osuus, jolla vuokra lähes katetaan.

Asumme ensimmäistä kertaa omakotitalossa ja olemme nauttineet siitä hurjasti. Aktiiviset lapset pääsevät pihalle leikkimään ja naapurustosta on löytynyt paljon kavereita. Välillä ovi käy tiuhaan ja olo on kuin juna-asemalla. Nyt 45 lämpöasteessa pihan futispelit ovat vihdoin vaihtuneet sisäleikeiksi, mutta ennen sitä iltapäivät täyttivät joka päivä ulkoleikit. Perheen pieninkin on saanut oman kaverin kahden talon päästä, ja on liikuttavaa kun hän lähtee käsi kädessä isomman tytön (4v) kanssa naapuriin. Muutenkin alueella on mukavan yhteisöllistä. Altaalla ei ole juuri koskaan näin tyhjää, vaan seuraa löytyy aina, lapsille ja aikuisille.

 

 

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s