Kategoria(t): Expat-elämä

Lapsen ikävä on expat-elämän rankin paikka

Äidin sydämestä irtosi palanen kun seitsenvuotiaan posket kastuivat kyynelistä. Taas oli yhden kaverin kanssa oli sanottu heippa ja näkemiin. Kevään aikana paras kaveri koulusta muutti toiseen maahan, nyt tärkeät naapurin lapset lähtivät takaisin Suomeen. Koska Qatar on muutaman vuoden sykleillä toimivan expat-elämän tyyppitapaus, seuraavien lähtijöiden aika koittaa pian. En ole uskaltanut kertoa lapsille kuinka moni kaveri muuttaa pian pois Qatarista. Vietämme itsekin pitkän kesän Suomessa, joten syksyyn mennessä he ehtivät unohtua. Ja uusia kavereita saa aina. Eikö niin? Uskonko itsekään?

Meitä on siunattu sosiaalisilla, mukautuvilla lapsilla, jotka tuntuvat nauttivan elämästä kotimaan ulkopuolella vanhempiensa tavoin. Kavereita on lukuisista kansallisuuksista ja puheissa vilisevät luontevasti japanilainen, kenialainen ja egyptiläinen kaveri. Pienimmälle elämän suuret kokemukset hänen puheidensa perusteella ovat olleet koirien rapsuttaminen ja kissan ruokkiminen (eläinten maalla tai kansallisuudella ei merkitystä). Dohassa elämää on helpottanut tiivis Suomi-yhteisö, jonka kanssa ollaan tavattu paljonkin, ja suomalaispohjainen Qatar Finland International School (QFI School), jossa isä opettaa ja valtaosa suomalaisista lapsista käy koulua vanhemman lapsemme tavoin (noin 30/ 750 oppilaasta). Opettajaperheenä olemme tiiviisti osa QFI Schoolin suurta perhettä ja lapset tuntevat kaikki opettajat perheineen vähintään nimeltä.

Mutta vaihtuvuus on kova. Monella työn luonne vaatii, että maata vaihdetaan tasaisin väliajoin. Toisaalta (Qatarin) maan tapa on se, että irtisanominen saattaa tulla puskan takaa. Kaikille aavikon elämä ei näyttäydy niin autuisana, ja pari vuoden jälkeen on aika karistaa hiekat jaloista.

”Pienille lapsille merkitsevää on äiti ja isä”, yrittää rationaalinen puoliso lohduttaa. Toistaiseksi lapset todella ovat sopeutuneet, ja tarpeeksi pieninä löytäneet turvan meistä ja muista läheisistä, vakaista ihmisistä liikoja ihmettelemättä. Sen takia pienen ihmisen kyyneleet tekivät niin pahaa. Nytkö se mukautuvuus alkaa rikkoutua, ja ensimmäinen kapina nousta?

Mainokset

Tekijä:

Viisihenkinen perheemme asuu tekosaaristossa aavikolla, jossa sade on lämpöä eksoottisempaa. Löydät blogin ja yhteystiedot Facebookista nimellä qatarinauringonalla.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s