Kategoria(t): Arkea ja juhlaa, Georgetownin yliopisto, Työ ja koulu

Valmistujaiskaapuja ja jesuiittaperinteita aavikon amerikkalaisyliopistolla

Viime viikolla työviikkoni kuului jesuiittamessu, erilaisia juhlaviittoja ja todellista juhlahulinaa. Sain kokea ensimmäistä kertaa amerikkalaisen yliopiston valmistujaiset oheistilaisuuksineen ja niissa olikin ihmeteltävää. Perinteikkäällä Georgetownin yliopistolla valmistujaisperinteet kumpuavat yliopiston katolilaisesta taustasta ja ulottuvat 1700-luvulle. Pääsin seuraamaan muslimimaassa sangen odottamattomia tapahtumia, kuten valmistujaispäivän aamuna pidettyä jesuiittamessua, jota pitamään lensi yliopiston pappi Jenkkilästä. Vuonna 1789 perustettu Georgetownin yliopisto on USA:n vanhin katolinen yliopisto ja jesuiittatausta kuuluu puheissa myös täällä muslimimaassa.

Valmistujaisia valmisteltiin hartiavoimin viikkokausia, ja pari päivää ennen itse koitosta Qatariin lensi Washingon DC:n pääkampukselta ”Chief Marshall”, seremoniamestari, joka on ollut järjestämässä valmistujaisia useita vuosikymmeniä. Muista tehtävistä eläköityneen herran työhön kuului valvoa, etta me tapahtumajärjestäjät teemme kaiken tarkkojen perinteiden ja tilaisuuden arvokkuuden mukaisesti. Hän myös kaitsi isällisesti valmistuvia opiskelijoita, nostatti tunnelmaa ja piti tiukasti aikataulusta kiinni.

Valmistujaisviikon alla opiskelijat saivat heidän mittojensa mukaan tehdyn mustan kaavun, siihen kuuluvan kaulan ymparille jäävän keltaisen hupun ja valmistujaishatun. Osalle yliopiston opetushenkilöstöstä etsittiin varastosta oppiarvon mukainen kaapu. Suurimmalla oli oma kaapu valmiina tai matkalaukussa mukana. Opin, etta kandin, maisterin ja tohtorin kaavut erottaa toisistaan hihojen muodosta tai koristelusta. Työyhteisössäni ainakin filippiiniläinen, kanadalainen ja britti kertoivat heilla olleen valmistujaisissaan samankaltaiset juhlakaavut. Missä me suomalaiset oltiin kun tällaisia perinteitä jaettiin?

Valmistujaispäivänä viidentoista maan lippusaattueen perässä, orkesterin soittaessa marssi kaavutettujen ihmisten juhlajoukko, joka istutettiin tarkasti määrätyille paikoille lavalle. Seremoniaa johti Washingtonista varta vasten saapunut yliopiston presidentti eli rehtoria vastaava. Yliopiston sihteeri luki otteen 1700-luvulta peraisin olevan perustamiskirjasta. Perinteen mukaisesti seremonia alkoi ja loppui rukouksella. Qatarissa asia oli ratkaistu niin, etta alussa luettiin koraania, lopussa rukoiltiin kristinuskon Jumalaa. Helppoa!

Lopussa sentään rentouduttiin, syotiin juhlavastaanotolla cocktailpaloja ja kilisteltiin (alkoholittomia) laseja. Jo edellisiltana pidetyillä valmistuvien illallisilla juhlapuhuja kiteytti olennaisen. Kun ollaan kaukana kotoa, yhteenkuuluvuus kasvaa tiiviiksi ja uudesta yhteisosta kasvaa toinen perhe. Tuota perhettä nyt juhlittiin.

Lopuksi video, jossa itse Chief Marshall johdattaa joukkojaan kohti valmistumista.

Mainokset

Tekijä:

Viisihenkinen perheemme asuu tekosaaristossa aavikolla, jossa sade on lämpöä eksoottisempaa. Löydät blogin ja yhteystiedot Facebookista nimellä qatarinauringonalla.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s