Kategoria(t): Kulttuuri

Hillityt on hulluja ratin takana 

Kirjoitin äskettäin, että qatarilaisia kuvaa monessa asiassa hillittyys ja tyyneys. Päteekö tämä myös tien päällä, kysyttiin. No ei päde. Liikenne määrässään, vauhdissaan ja kaoottisuudessaan on ollut aikamoinen shokki. 

Aloitetaan määrästä. Autoja on valtavasti ja ruuhkat Dohassa rankat. Yhteiskunta rakentuu yksityisautoilulle ja muutamien hassujen bussien lisäksi julkista liikennettä ei ole. Rahalla saa hienoja autoja ja suurilla perheillä niitä riittää. Sampsan oppilas kertoi, että veljellä on Ferrari ja isällä kymmenen autoa. Liikennettä vaikeuttavat joka puolelle kaupunkia levittäytyvät rakennustyömaat. Paniikissa ajanvan perheenäidin ilona ovat siis myös ”tie poikki” ja ”kiertotie” kyltit, joiden kohdalla nalligaattori (Nooan sana) sekoaa. 

Liikennemäärien lisäksi päänvaivaa aiheuttaa vauhti. Normaali liikennevirran nopeus on kaupunkialueella 80-100 km tunnissa ja nopeudet paukkuvat reilusti yli rajoitusten. Ja kaoottiseen oikealta ja vasemmalta ohittamiseen, kiilaamiseen, änkemiseen ja edessä ajavan hiillostamiseen yhdistettynä vauhti tuntuu hurjalta. Erityisesti paikallisten ajamat suuret valkoiset Land Cruiserit painavat surutta ohi oikealta  ja vasemmalta. Ei jää epäselväksi ketkä ovat teiden valtiaita. 

Kaoottisuus tulikin tuossa kuvattua; kaista on suhteellinen käsite ja kaikenlainen puikkelehtiminen tai liikenneympyrän sisimmältä kaistalta ulos kaasuttaminen on täysin normaalia. Liikenneympyrät ovat erityisiä inhokkejani eikä sekaan uskaltamista edistä takaa tulevan äänekäs töötöttäminen.

Alussa mainittu tyyneys tulisi – ironista kyllä – muistaa silloin kun eniten keittää.  Meitä on neuvottu, että vaikka kuinka ottaa pattiin, ääntä ei sovi korottaa, sormea heristää, saati nostaa sitä keskimmäistä pystyyn. Siitä voi joutua vaikeuksiin. Mihin, on epäselvää, mutta tarinat kertovat soitosta ministeriöön ja työluvan peruuntumisesta tai muusta ikävästä. Tiedä häntä. Sampsa on kieltänyt kokeilemasta. 

Noh, ajaa täällä on pakko. Ekat kerrat uudella autolla ajaessa nousi kylmä hiki otsalle enkä vieläkään aja mielellään ruuhka-aikana. Perjantaiaamut ovat suosikkiaikaani, sillä silloin kaupunki nukkuu/ rukoilee ja liikennemäärät ovat murto-osa normaalista. Onneksi isolla autolla ajaessa on puolensa. Koko antaa tilaa ja suojaa tarvittaessa. 


Röyhkeyskin kasvaa ajaessa, huomaan. Liekö ympäröivän liikenteen vai kotoa tulevan kannustuksen ansiota? Sampsa on solahtanut huolestuttavan hyvin paikalliseen liikennekulttuuriin ja painaa nasta laudassa pitkin kaupunkia ohitellen surutta oikealta ja vasemmalta. Rakas vaimo on saanut vinkkejä: ”Änget vaan”/ ”Käytä sitä toista autoa kilpenä liikenneympyrässä”/ ”Menet vaan siihen eteen”. Nooakin sen jo tietää: ”Äiti, kaasua!”

Liikenteessä jaetaan kyllä sakkoja ja kameroitakin on. Sampsalle kolahti jo liikennevirastosta postia ylinopeudesta. Sakkoon tosin liittyi alennus: kun sen maksaa pikaisesti alta pois, saa sen puoleen hintaan. Ei kun kaasuttelemaan! 

Mainokset

Tekijä:

Viisihenkinen perheemme asuu expatien ja arabien Dohassa, jossa sade on lämpöä eksoottisempaa. Löydät blogin ja yhteystiedot Facebookista nimellä qatarinauringonalla.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s